Kasvattaako yhteiskunta paremmin kuin vanhemmat?

Suomalaisia peräänkuulutetaan kasvattamaan paremmin lapsensa monestakin näkökulmasta. HS 18.12.2023 kirjoitti, että nuorisorikollisuuden torjumiseksi vanhempien pitäisi osallistua enemmän lastensa kasvatukseen. Pisa-tulosten julkistamisen jälkeen tulosten putoamiselle esitettiin monta syytä, muun muassa kotien kasvatusvastuun vähenemistä. Kaikenlaiseen lasten ja nuorten pahoinvointiin yhtenä syynä on koti ja puuttuva vanhemmuus. Myös kansanedustaja Jouni Ovaska kirjoitti ansiokkaasti kodin ja koulun roolista kasvatustyössä (Aamulehti 18.12.2023).

Vuodesta 1973 vuoteen 2016 oli voimassa lasten päivähoitolaki. Päivähoitolaki mahdollisti vanhempien töissä käynnin tai opiskelun. Päävastuu lasten kasvatuksesta oli kuitenkin vanhemmilla. Päivähoito huolehti asiantuntevasti lapsista sillä aikaa, kun vanhemmat rakensivat yhteiskuntaa omalla työpanoksellaan.

Vuodesta 2016 alkaen on ollut voimassa varhaiskasvatuslaki, joka takaa lapselle "oikeuden laadukkaaseen varhaiskasvatukseen". Varhaiskasvatuksen ydinajatuksena on jokaisen lapsen oikeus saada tukea omalle kasvulle ja kehitykselle. Varhaiskasvatus on tavoitteellista toimintaa, jossa lapsen etu on nostettu keskiöön. Hyviä ajatuksia, mutta tässä ajassa tiedämme, että jotain on mennyt pahasti pieleen.

Suomessa alle 3-vuotiaiden lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen on OECD:n keskitasoa korkeampi. Pedagogiikkaa korostava varhaiskasvatus ja nykyinen varhaiskasvatuslaki unohtavat pienten lasten ja vauvojen kannalta tärkeimmän. Lain määrittelemissä varhaiskasvatuksen tavoitteissa ei mainita sanaa hoiva kertaakaan, vaikka kysymys on aivan pienistä lapsista.

Aivan pienet lapset tarvitsevat vain pysyvyyttä, hoivaa, lämmintä syliä ja rauhallista kasvuympäristöä. Olen varma, että puhe laadukkaasta varhaiskasvatuksesta on ollut omiaan vähentämään ajatusta vanhempien kasvatusvastuun merkityksestä. Tämä kehitys on tapahtunut vähitellen.

Jos vanhempien annetaan ymmärtää, että yhteiskunta kasvattaa lapset paremmin kuin vanhemmat, miten vanhempi osaa enää ottaa oman roolinsa vanhempana ja kasvattajana? Tulokset ovat nähtävissä. Ei kaikki vanhemmat voi osata ottaa jämäkkää kasvattajan roolia, kun lapsen yhteiskunnan järjestämä varhaiskasvatus päättyy. Ja se on meidän kaikkien syy.

Koko yhteiskunta on muuttunut. Vähitellen muuttunut tilanne on vaikea muuttaa nopeasti, mutta sitä Suomi nyt tarvitsisi – ehkä enemmän kuin koskaan. Nyt pitäisi vanhemmuuden arvo nostaa korkealle. Vanhempia pitää tukea kasvatustehtävässä, mutta ei kasvattaa heidän puolestaan. Vanhemmat tarvitsevat rinnalla kulkemista ja hyvää turvaverkkoa.