Ikääntyneet ovat kunniakansalaisia, eivät taakka!

Ikääntyneiden asiat tuntuvat kiinnostavan poliitikkoja vain vaalien alla. Onhan ikääntyneet suuri, potentiaalinen äänestäjäryhmä, joiden asiat eivät ole aivan hyvällä tolalla. Itse olen nähnyt vanhustenhoidon alamäen lähietäisyydeltä kahdenkymmenen vuoden ajan.

Ikääntyneiden asioita on tutkittu ja tutkimuksia on julkaistu, mutta en ole nähnyt mediassa juurikaan uutisia näistä tutkimuksistakaan. Näistä ei saada medialle klikkiuutisia eikä lööppejä. Mutta joka päivä ikääntyneiden asiat ovat arkitodellisuutta.

Suomessa on trendi hoitaa kaikki mahdolliset ikääntyneet kotona. Koti onkin monelle hyvä paikka asua, mutta jossain vaiheessa koti voi muuttua vankilaksi. Lähes päivittäin työssäni vanhusten kotihoidon parissa kohtaan ikääntyneen, joka ei pysty yksin liikkumaan kotonaan. Kotona käy muutaman kerran päivässä hoitaja, joka nostaa hänet vuoteesta, käyttää vessassa ja syömässä ja tuon jälkeen saattaa takaisin vuoteeseen, jossa hän joutuu olemaan seuraavaan hoitajan käyntiin asti.

Yhä useampi muistisairaskin joutuu asumaan kotonaan, koska muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Sulakkeet irrotetaan sulaketaulusta, ettei muistisairas polta asuntoaan. Oveen laitetaan ovihälytin, ettei muistisairas lähde kotoaan pakkaseen. Kotihoito käy hänenkin luonaan muutaman kerran päivässä, antaa ruokaa ja käyttää vessassa. Muuta ei ehdi.

Hoitajat vaihtuvat. Vanhuksen luona voi saman päivän aikana käydä viisi eri hoitajaa, joista kukaan ei ole tuttu. Siihen väsyy niin vanhus kuin hoitajat. Pysyviä hoitosuhteita ei pääse syntymään. Tietokoneohjelma arpoo, kenen luokse kukakin hoitaja menee. Kone ei osaa ajatella inhimillisesti. Kone laskee tarkasti, montako minuuttia kenenkin vanhuksen luona menee hoitajan aikaa ja kuinka monta minuuttia kestää välimatka asiakkaalta seuraavalle.

Ikääntyneiden määrä kasvaa edelleen, mutta resursseja vanhustenhoitoon ei ole pystytty lisäämään samaa vauhtia. Hoitajat tekevät parhaansa niiden resurssien puitteissa, mitä heille annetaan, mutta se ei riitä. On kehitettävä lisää palvelumuotoja, jotka tukevat ikääntyneiden omatoimisuutta, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta unohtamatta kodinomaisuutta.

Uudellamaalla Lapinjärvellä on käynnissä kiinnostava hanke, jossa kylän keskusta suunnitellaan uudelleen vanhusystävälliseksi. Keskustaan on tulossa monenlaista asumista ja koko infra suunnitellaan ajatellen muistisairaita ja muita vanhuksia. Tällaisia avauksia tarvitaan koko Suomessa.

Useat omaiset hoitavat paljon vanhuksensa asioita, monet jopa uupumukseen saakka. Haluaisin kuitenkin vielä nostaa esiin omaisten vastuun vanhuksestaan. Ymmärrän, että monilla on rankka työelämä, eikä ehdi ja jaksa hoitaa omaistaan. Mutta. On järkyttävää, kun vanhus itkee hoitajalle yksinäisyyttään, vaikka on aikanaan hoitanut ja kasvattanut useamman lapsen. On muitakin syitä käydä omaisen luona kuin joulu ja äitienpäivä, vaikkapa ikävä, juttuseura, aurinkoinen ilma tai hiihtokisat.

Ikääntyneet ovat kunniakansalaisia, eivät taakka!